Onkohan se tämä orastava kevät,vai mikähän lie,kun tuntuu, että vaikka mitä aloittais neulerintamalla,tuloksena on vain räpeltämistä? Niskassa kyllä tuntuu,että on oltu ahkeria, mutta näkyviä tuloksia ei juurikaan ole... Ihme himo tuli viikonloppuna tehdä kirjoneulelapasia, mutta.... Tuloksena vain neljä keskeneräistä lapasen tekelettä. En edes viitsinyt purkaa, katkaisin vain langat ja hylkäsin tuotokset.

Kuopus näki oitis mahdollisia käyttötarkoituksia, ja juoksikin kohta nämä räpellykset nilkoissa ja ranteissa:) "Äiti, eikö ookkin hyvät rannekkeet ja nilkkurit?" Ihan oikeasti hän olisi ottanut ne käyttöön, ei haitannut, vaikka alkoivat purkaantua siinä juostessa ja jumpatessa...

Kesken on myös Neulovan Ystävän lähettämistä langoista aloitettu suuri kolmiohuivi. Lapaset samasta langasta sentään sain valmiiksi jo viikolla. Uusimmat aloitukset on pienen pieni myssy Kotiväki-langasta ja himoitsemani Fifi Kid Mohairista. Täytyyhän sitä olla useampi työ tekeillä yht'aikaa, muutenhan elämä olisi tosi tylsää!:) Laskujeni mukaan minulla on näitä "vaiheessa" olevia duuneja 5-6 kpl. Ja uusia suunnittelen koko ajan, sekä valveilla että unissani.. Voi olla että pitääkin kohta siirtyä vähäksi aikaa vain suunnittelemaan, sillä hartiat alkaa taas olla siinä kunnossa, että neuloja pitäis näyttää. Tämä on jokakeväinen operaatio, sitten voi taas vuoden verran neuloa melko rauhassa.

Nyt ei olis varaa löysäillä, kun lähisukuun syntyy näitä vauvoja melkein liukuhihnalta. Sisar-puoleni Suvi sai sunnuntai-iltana pienen tytön, ja toisen siskon vauva syntyy varmasti viikon-parin sisällä. Olis niin ihanaa tehdä molemmille vauvoille enemmänkin pikkuruisia neuleita. Mutta katsellaan nyt rauhassa, miten nämä hartiat äityy, vai saisiko ite jumpattua vähän...

Ensi viikolla lupaan esitellä Neulovan Ystäväni, ja toivottavasti saan silloin uusia kuviakin. Tosin kukahan niitä keskeneräisiä viitsisi edes katsella? No, NY-lahja on toki valmis, ja lähtee huomenna matkaamaan postissa kohti Vaasaa...

Vielä neule-blogeista.. On tosi mukava lukea toisten juttuja,ja huomata, että sielunsiskoja on todella olemassa! Olisi mukava jossain vaiheessa tutustua ainakin osaan näistä ihanan tuntuisista ihmisistä. Siis Teistä,Rakkaat kanssasisaret! Onhan näitä tapaamisia tietty ollutkin,täälläkin Espoossa,mutta en vain ole saanut aikaiseksi lähteä mukaan. No, katsellaan, ehkä vielä joskus...

Nyt olisi edessä ruotsin kurssi, näin työn puolesta olen "ahkerasti" opiskellut svenskaa, joten Adjö till alla! :)