Juupa juu,olen kyllä töissä,mutta älkää luulkokaan,että aina on näin hiljaista,että ehtisi blogia päivittämään! Välillä kyllä saa juosta tukka putkella,ettei syömäänkään ehdi.. Tää on kuitenkin just mulle sopivaa duunia,ja varsinkin nää yövuorot tuntuu sopivan mulle mainiosti.Olen saanut nukuttua päivällä ihan hyvin,vaikka lapset "hilluvat" alakerrassa. Alkuillasta tulee aina paha väsy,mutta kyllä se siitä,kunhan vaan saa raahattua itsensä bussiin...

Vajaa neljä tuntia tätä vuoroa jäljellä,ja sitten alkaa viiden päivän vapaat.Arvatkaapas,mitä aion tehdä? Ei liene yllätys,että virkata ja neuloa! Se kahdeksas poncho odottaa sohvalla pussissa,ja tänään kuulin ihan selvästi,kun se pyrki sieltä vimmatusti ulos,tullakseen pian pikku-Sofian omaksi lämmittäjäksi syksyn viimoihin....:) Mutta minäpä pysyin tiukkana tällä kertaa, aikaa oli vähän, ja pelkäänpä,ettei olisi koukku pysynyt kädessä,kun niin väsytti... Mutta heti kun olen aamusta muutaman tunnin nukkunut, otan mukavan asennon sohvalla ja kaivan poncho-paran pussista...

Unohdin edellisessä postauksessa mainita, että meilläpä onkin uusi kissanpentu! Ihana 13-viikkoinen maatiaiskissa,väriltään cream tabby... Eli sellainen maitokahvin värinen,kyljissä tummia kuvioita.. Nimekseen hän sai lasten vaatimuksesta RASMUS.Että meillä on nyt sitten BORIS ja Rasmus:) Hyvin ovat pojat toisiinsa tottuneet,pienempi hakeutuu usein ison körilään kainaloon nukkumaan, ja kehrää todella ansiokkaasti! Isompi jopa väistyy ruokakupiltaan suosiolla, jos pienempää sattuu huvittamaan syödä hänen ruokaansa..:) Lupaan ottaa kuvia uudesta tulokkaastakin,kunhan saan uni-ja valvomisrytmini taas raiteilleen. Nytpä ei muuta, pian täytyy lähteä kierrokselle kääntämään ja kuivittamaan...:)